Kirkkoneuvosto 29.9.

Syyskuun kirkkoneuvoston kokouksessa Vanhoista Syntiveljistä paikalla olivat Heikki ja Minttu sekä Monica etäyhteydellä.

Kokouksessa oli tällä kertaa paljon asiaa. Iloitsemme kirkkoneuvoston nykyisestä keskustelukulttuurista. Asioista voidaan puhua avoimesti, kysyä ja myös olla eri mieltä turvallisessa ilmapiirissä. Hyvä päätöksenteko ei tarkoita sitä, että kaikesta ollaan samaa mieltä, vaan sitä, että erilaisia näkemyksiä voidaan kuulla ja käsitellä kunnioittavasti.

Kokouksessa päätettiin pitää kirkollisveroprosentti ennallaan 1,45 prosentissa.

Lisäksi hyväksyttiin tulevien vuosien investointisuunnitelma. Suunnitelmaan sisältyy muun muassa Tuomiokirkon lasimaalausten konservointia ja kirkkotekstiilien uusimista sekä Anttolan ja Puumalan kirkkojen äänentoistojärjestelmien uudistamista. Kirkon rakennuksista ja kulttuuriperinnöstä huolehtiminen vaatii jatkuvaa suunnittelua ja myös merkittäviä investointeja.

Hautaustoimen maksuja päätettiin korottaa 2–3 prosenttia. Päätös ei ole mieluisa, mutta taustalla vaikuttaa valtion seurakunnille maksaman rahoituksen leikkaaminen. Valtionrahoituksella korvataan seurakunnille lakisääteisiä yhteiskunnallisia tehtäviä, joihin kuuluu hautaustoimen lisäksi muun muassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan omaisuuden ylläpito. Hautaustoimen palvelut kuuluvat kaikille riippumatta kirkon jäsenyydestä. Kun valtionrahoitus ei kata tehtävistä aiheutuvia kustannuksia entiseen tapaan, syntyy painetta kattaa suurempi osa hautaustoimen kustannuksista asiakasmaksuilla.

Yksi kokouksen vaikeimmista asioista liittyi Lähemäen seurakuntataloon. Neuvosto päätti seurakuntatalon toiminnan lakkauttamisesta ja päätti myös esittää kirkkovaltuustolle kiinteistön myymistä Mikkelin kaupungille.

Lähemäen seurakuntatalo on ollut monelle tärkeä paikka. Siellä on vuosien varrella vietetty jumalanpalveluksia, kokoonnuttu yhteen ja rakennettu alueen seurakuntaelämää. Sen merkitystä ihmisille ei pidä vähätellä, vaikka rakennuksesta nyt luovutaan.

Samalla seurakunnan on katsottava kokonaisuutta ja tulevaisuutta. Jäsenmäärän ja talouden muuttuessa kaikkien nykyisten kiinteistöjen ylläpitäminen ei ole mahdollista, vaan voimavaroja on pystyttävä suuntaamaan rakennusten sijasta ennen kaikkea seurakunnan toimintaan ja ihmisiin. Lähemäen kiinteistöstä luopuminen on osa tätä vaikeaa kokonaisuutta.

Kiinteistön myynti ei kuitenkaan toteudu vielä heti. Kaupan toteutuminen edellyttää muun muassa sitä, että seurakunnan kiinteistöstrategiaa koskeva hallinto-oikeusprosessi on ratkaistu lainvoimaisesti tavalla, joka mahdollistaa Lähemäen seurakuntatalosta luopumisen.

Vaikeidenkin päätösten keskellä pidämme tärkeänä sitä, että seurakunnan taloutta hoidetaan vastuullisesti ja samalla muistetaan, mitä varten seurakunta on olemassa.